VOIKO CLV:LLÄ MAKSAA KAUPASSA?

Menestystään seuraavan vedonlyöjän tärkein työkalu on seuranta. Seurantaan viitataan ja siitä puhutaan paljon suhteessa siihen, että kyseessä on kovin ylimalkainen termi. Yksi seuraa kertoimia, toinen rahaa ja kolmas odotettua tuottoa. Koska seurannan pitämistä ei luonnollisista syistä ole standardisoitu, on sitä tulkitsevan tärkeää tietää mistä puhutaan.

Lentävään lausahdukseen 'Voiko CLV:llä maksaa kaupassa?' törmää vedonlyöntipiireissä tasaisin väliajoin. Humoristinen heitto tarkoittaa, että vedot ovat olleet laskennallisesti hyviä, vaikka ne ovatkin menneet huti. Kaupassa ei tosiaan voi maksaa CLV:llä (closing line value = pelatun kertoimen ja markkinoiden päätöskertoimen suhde), mutta jos halutaan tehdä arvaus voisiko vedot tuoda särvintä tulevaisuudessa, kannattaa ensin kiinnittää huomioita, minkä vedonlyöntiyhtiön kerrointa päätöskertoimena käyttää. Yhtiöllä itsellään ei lopulta ole paljoakaan merkitystä, mutta tuloksien tulkitsemiseen valinta vaikuttaa merkittävästi. Jos vertaat pelaamaasi kerrointa 87 % palautusta tarjoavan yrityksen kertoimiin, voitat ne lähes joka kerta ja vieläpä hyvällä marginaalilla, mutta se ei vielä tee vedoistasi hyviä. Tämän huomaa, kun laskee FCLV:n (fair closing line valuen) eli poistaa päätöskertoimesta vigin, talon nappaaman laskennallisen komission, välistä ja vertaa kertoimia uudelleen.

Erikoiset termit, lyhenteet ja ylätason puhe siirtyvät heikosti käytäntöön, joten seuraavaksi esimerkki seurannasta, jossa tietoa on niin paljon kuin on tarve, mutta ei yhtään sen enempää. Käytetään esimerkkinä seitsemää kuratoitua Serie A-vetoa, jotka on julkaistu Telegram-ryhmässä.

Seurannan kolme tärkeintä tehtävää (boldattuna yhteenvetoboksissa) ovat:

1) Kertoa markkinan koko, jolle veto lyötiin. Markkinan koko korreloi niin vahvasti kertoimien vahvuuden eli vastustajan tason kanssa, että olisi itsemurha jättää tämä huomioimatta. Samoin olisi ikävä astua nyrkkeilykehään tietämättä, minkä kokoista kaveria siellä on vastassa. Ihanteellisesti koon mittaamiseen käytettäisiin euromääräistä lukemaa, joka kertoisi kuinka paljon markkinoille saisi rahaa panoksina sisälle, mutta sen selvittäminen ei ole ihan yksinkertaista. Välimallin ratkaisuja on paljon, mutta simppelein ja useimmissa tapauksissa riittävän informaation saa, kun vertaa vedonjättöpäivän ja pelipäivän väliin jäävien vuorokausien määrää. Jos löisin vetoa NHL:stä, jossa pelataan päivittäin ja vedot lyödään pääasiassa pelipäivänä, seuraisin päivien sijasta tunteja ottelun alkuun.

Ylläolevassa seurannassa vedot on jätetty keskimäärin 2,6 päivää ennen peliä, jolloin panosrajat alkavat olla yhtiöillä jo oikein mukavissa kantimissa. Samalla vastapuolikin alkaa olla jo kovaa tekoa.

2) Osoittaa euromääräinen tulos. Esimerkissä olemme lyöneet kaikki vedot tasapanoksin (yksi panos eli yksikkö per veto), mutta euromääräinen tulos on oikeassa maailmassa se mitä omassa seurannassa on hyödyllistä seurata. Kaikissa laskennallisissa mittareissa on omat puutteensa, ja kun tavoitteena on lopulta voittaa euroja, niin olisi hassua olla mittaamatta sitä itseään. Euromääräisessä tuloksessa (ja kassavirran seuraamisessa) on se ylivoimainen puoli, ettei se falskaa senttiäkään suuntaan tai toiseen, vaan näyttää tilanteen juuri sellaisena kuin se todellisuudessa on.

3) Viestiä vetojen hyvyydestä ja markkinan muutoksista mahdollisimman herkästi. FLCV on tasaisesti kumuloivana paras mittari tähän. FCLV:n perusteella voi tehdä jo muutamien vetojen jälkeen arvauksen vetojen hyvyydestä ja mahdollisesta edusta, mikä tarkentuu huimaa vauhtia vetomäärän kasvaessa. Jos markkinoilla tapahtuu muutos, esim. yhtiöt tiputtavat huomaamattomasti palautusprosenttejaan tai tekoäly vie markkinoilta etua, on FCLV:n ominaisuutena varoittaa tästä, ennen kuin vahinkoa on juurikaan kerennyt tapahtumaan.

Esimerkkiseurannassa vetojen keskimääräinen FCLV on 1,029. Tämä tarkoittaa, että vedot tuottavat laskennallisesti 2,9 % olettaen, että markkinan päätöskertoimet peilaavat todellisuutta. Omaan historiaan peilaten uskallan todeta, että ylituoton tekemisessä suhteessa FCLV:hen ei ole mitään ihmeellistä, mutta huomattavasti parempaan tulokseen pääseminen on äärimmäisen harvinaista. FCLV:llä 1,029 ei vaikkapa Serie A:ssa yksinkertaisesti tehdä 7 % etua. Poikkeuksen sääntöön tekevät pienet ja poikkeukselliset markkinat, joissa päätöskertoimien merkitsevyys on vähäisempi.

Kuten tässä vaiheessa voi päätellä, yksinään käytettynä jokainen mittari johtaisi vääjäämättä ongelmiin. Joko ei hahmotettaisi vastapuolen tasoa, puskettaisiin päätä seinään tuottojen valuessa läpi sormien tai ei osattaisi reagoida markkinamuutokseen, minkä havaitsemalla 50 % kuoppa olisi saatu nipistettyä kolmasosaan siitä. Seuranta on parhaimmillaan hyviä aikoja vahvistava ja huonoja jaksoja tasaava kapistus.

Aapo Mutanen
Vedonlyöjä