VEIKKAUSLIIGAN VÄLITODISTUKSET

Veikkausliigassa vietetään kiireisen toukokuun jälkeistä maajoukkuetaukoa. Suomen Cupin ottelut rasittivat muutenkin täyteistä kuukautta, minkä myötä useat joukkueet viettävät viikon mittaista lomaa tai kevyempää jaksoa, kunnes palaavat jälleen ensi viikon alusta täydellä tohinalla harjoituskentille.

Nyt kun kaudesta on pelattu noin kolmasosa, on hyvä hetki arvioida joukkueiden kokonaisvaltaista tekemistä. Annetaan seuraavassa kouluarvosanat asteikolla 4-10 jokaiselle joukkueelle alkukauden tekemisen perusteella. Arvosana on suhteessa ennen kautta odotettuun, minkä myötä esimerkiksi HJK löytyy alempaa kuin TPS, vaikka molemmilla on kerättynä 15 pistettä.

Lisäksi olen lisännyt kullekin joukkueelle hieman todennäköisyyksiä sen sijoittumisesta eri sijoille. Kuka voittaa mestaruuden todennäköisimmin, miltä sijoilta Ilves kauden päätteeksi löytyy ja kenet on tuomittu putoamaan? Mestaruuskertoimista löytyy tällä hetkellä yksi selvästi pelattavissa oleva kohde.

INTER 8

Sarjan pelillinen lippulaiva. Vesa Vasaran koneisto jauhaa tunnistettavalla, mutta monipuolisella pelillään vastustajiaan tohjoksi. Onnistuneen viime kauden jälkeiset uhkakuvat eivät ole toteutuneet. Vai kuka muistaa haikailla Dmitri Legbon tai Axel Kouamen perään, kun saa ihailla vasempaa laitaa Jussi Niskan kanssa dominoivaa Clinton Jepthaa? Nuori nigerialainen ei syystä tai toisesta kelvannut HJK:lle, mutta Interissä nähtiin räjähtävä potentiaali.

Joukkueesta ei löydy yhtään selvästi heikkoa lenkkiä, kun systeemi hälventää ysipaikkaankin liittyvät haasteet. Turkulaisten hyväksi on luettava myös se tosiseikka, että se on ollut molemmissa pelaamissaan kärkimatseissa, niin HJK:ta kuin KuPSia vastaan, vastustajiansa edellä.

Odotettuun nähden Inter on pystynyt kehittämään hyökkäystään maltillisesti, kun taas puolustus on ollut rautaa. Tällä hetkellä Interin voi odottaa päästävän alle maalin verran per ottelu, millä irtoaa Veikkausliigan parhaan puolustuksen titteli. Mestarikandidaatti numero yksi. Inter vie mestaruuden lähes 50 %:n todennäköisyydellä.

AC OULU 8

Monille se alkukauden yllättäjä numero yksi yhdessä TPS:n kanssa. Puhtaasti sijoituksia tarkastellessa näin voisi perustellusti sanoakin, mutta puhtaasti aiempiin kausiin vertailu ei olisi mielekästä. Hankintojen ja vahvan talven myötä ACO:lta saattoi odottaa hyvän keskikastin joukkueen tasoista suorittamista, minkä myötä pistesaaliin ei voi sanoa olevan valtava yllätys.

Yhtä kaikki, omien poikien rytmittämään peliin luottava AC Oulu näyttää stadionhankkeen ja viimeisimpien kausien poukkoiluiden jälkeen vakaalta Veikkausliigaseuralta, mikä on sarjan maantieteellisen levinneisyyden kannalta ainoastaan hyvä asia.

Siinä missä Oulun nuoret hyökkäyspelin kannalta aktiivisimmat pörrääjät Tuomas Kaukua, Elias Kallio, Julius Körkkö, Lamine Ghezali ja kokeneemmasta kaartista Rasmus Karjalainen ovat onnistuneet odotetusti, on puolustuspeli ollut täyttä rautaa. Joukkue komeilee tällä hetkellä puolustuspään vahvuutta mittaavassa tilastossa neljäntenä, mikä vastaa ACO:n kohdalla kiitettävää tekemistä. AC Oulu ottaa mitalin noin 50 %:n todennäköisyydellä.

KUPS 8

Kuopiolaisten kohdalla voisi toistaa vanhaa mantraa siitä, kuinka vedonlyöntimarkkina ei ole taaskaan luottanut savolaisiin, mutta niin vain joukkue on suorittanut kentällä totutun vahvasti. Tämän voi todeta sen perusteella, kuinka vedonlyöntimarkkina arvostaa joukkuetta alle sen toteutuvien suoritustasojen viikosta toiseen.

Hankintojen voidaan sanoa osuneen riittävän hyvällä prosentilla maaliin päävalmentaja Miika Nuutisesta lähtien. Toppariosastolla oltiin Ibrahim Cissen lähdön myötä uuden edessä, ja vaikka norsunluurannikkolaista vastaavaa palasta ei ymmärrettävästi tilalle löytynyt, on alakerta toiminut mallikkaasti.

KuPSin kauden taitekohdaksi voi muodostua Ruopin lähtö. Kuinka koko joukkueen yläkolmanneksen peliä valtavasti helpottavan nuorukaisen Bundesliigaan lähtö saadaan paikattua? Vaikka Bob Nii Armah on repinyt juoksuillaan linjoja ja kärjestä löytyy takuuvarma maaliseppo Jaime Moreno, on Ruoppi ollut niin monen hyökkäyksen sydämessä, että MP:ssä pari vuotta sitten uransa liitoon saaneen lähtö mietityttää Kuopiossa väkisin. KuPS uusii mestaruuden 30 %:n todennäköisyydellä.

HJK 4

Jaahas. Olin kauden kynnyksellä todella HJK-myönteinen ja näin mielestäni perustellusti tulevan kauden olevan HJK:n alkavan dynastian ensimmäinen. Kuinka väärässä sitä ihminen voikaan olla.

Jos kymmenen pelatun ottelun jälkeen joukkueen hyökkäysvoimasta on kadonnut viitisentoista prosenttia ja puolustusta on joutunut rukkaamaan alaspäin sitäkin, tietää jäljen olleen rumaa. Ensimmäiset viisi peliä vielä menettelivät, mutta sen jälkeen Klubi on ollut vapaapudotuksessa. Kirsikkana kakun päällä luokaton esitys MIFK:ta, sarjan heikointa joukkuetta, vastaan. Kotona luonnollisesti.

Päävalmentaja Joonas Rantanen pystyi Ilveksessä luomaan niin vahvan systeemin pelata, että se kesti useiden avainpelaajien myynnit, mutta HJK:ssa peli näyttää kehittyneen heikompaan suuntaan. Se, että peli näyttää niin heikolta kuin se tällä hetkellä näyttää, herättää kysymyksiä ongelman juurisyystä. Kun HJK:ta useaan otteeseen valmentaneelta Toni Korkeakunnakselta kysyttiin Suomifutis.comin haastattelussa seuran pitkään jatkuneista kilpailullisista vaikeuksista, veti hän vastuuta pois valmentajien niskoilta ja harmitteli yhteisen suunnan ja tuen puuttumista.

Vakautta ja varmuutta tuomaan halutun Joonas Rantasen pois potkiminen olisi valtava yllätys, vaikka peliesitykset jatkaisivat laahaamistaan. Todennäköisesti seurassa pyritään tällä hetkellä löytämään ratkaisuja ongelmiin, joihin yksittäiset valmentajat tai pelaajat eivät ole syypäitä. HJK:n pelillisistä ja ei-pelillisistä ongelmista huolimatta kausi jatkuu pian ja HJK on yksi neljästä mestaruudesta pelaavasta joukkueesta. HJK:n mestaruuden todennäköisyys on kuitenkin vain noin 10 %:n luokkaa, mikä on valtava pettymys tässä kohtaa kautta.

TPS 10

Kauden kovin yllättäjä. Ivan Pinolin kykyä istuttaa Ykkösliigassa ihastuttanut aggressiivinen prässipelaaminen ja aktiivinen transitiofutis Veikkausliigaan epäiltiin laajasti ja täysin syystä. Vahvistukset kun olivat, Matej Hradecky pois lukien, lähtökohtaisesti alemman loppusarjan alempaa tasoa paria arpaa lukuun ottamatta.

Ylhäältä saakka lähtevä puolustaminen on matalalta lähtevää vaikeampaa toteuttaa, ja tempon nostaminen lisää vaikeuskerrointa entisestään. Kun pelaa itseään tasokkaampia joukkueita vastaan, paketin läpi pelin kestäminen on äärimmäisen haastavaa. TPS on onnistunut tässä kaikkien odotusten vastaisesti hämmentävän hyvin.

Kaikki tämä on luonnollisesti vaatinut, että pelaajistossa palikat ovat loksahdelleet paikalleen enemmän kuin hyvin. Viime kauden tutuista erityisesti Marius Könkkölä on lunastanut liigalippunsa, kun taas tulijoista niin Eetu Turkin, Timo Zaalin kuin Theodoros Tsirigotisin peliesitykset ovat häikäisseet. Kaikesta huolimatta on todettava, että ilman Matej Hradeckya palloseuran kausi voisi olla kovin eri näköinen. Teemu Pukkia HJK-kotimatissa pallotaidoillaan nöyryyttänyt Matej on ollut joukkuetta sitova liima niinä hetkinä, joina hirveällä draivilla pelaava joukkue on ollut vaarassa hetkellisesti murtua. Mestaruussarjan paikka, joka toteutuu alle kerran kolmesta, olisi TPS:ltä nappisuoritus. Joukkueen odotettu sijoitus asettuu 8. sijan paikkeille.

VPS 9

Vaasassa voidaan olla tyytyväisiä kauden ensimmäiseen kolmannekseen. Jussi Nuorela ei ole keksinyt pyörää uudestaan, vaan luottanut jo vuosia toimineeseen konseptiin, jonka ytimessä ovat kolmen linja, riskitön ensimmäinen pelinavausvaihe ja ylhäältä saakka vastustajan peliä tukottava prässi. Puhdasta terroristifutista ei ole nähty kauden avannutta Inter-ottelua lukuun ottamatta lainkaan, josta VPS haki arvokkaan vieraspisteen pelin hienouksista välittämättä.

Odotettuun peilaten, VPS on pystynyt pelaamaan niin parempaa hyökkäys- kuin puolustuspeliä, mikä on nostanut sen tukevaksi keskikastin joukkueeksi. Itsestäänselvyys tämä ei Vaasassa ennen kautta ollut, kun otetaan huomioon raskaat menetykset siirtomarkkinoilla. Onnistujia on kuitenkin löytynyt laajalta rintamalta: Nuori maalivahti Mamadou Jalloh on ollut tasaisen vahva. Lassana Mane taas pystyy operoimaan vahvasti niin keskikentän pohjalla kuin laitatopparina. Luka Smythin tason nosto maalipaikoille pääsemisen ja viimeistelyn suhteen on vähintäänkin yllättävää. Kun tähän lisätään se, ettei moni enää vaihtaisi Jayden Turfkruieria Alfie Cicaleen, voidaan kautta jatkaa turvallisin mielin.

VPS punnertaa itsensä Mestaruussarjaan jopa kaksi kertaa kolmesta. Mestaruudesta puhuminen tuntuu absurdilta, mutta kun sen todennäköisyys pyöristyy kokonaiseen prosenttiin, voi siitä mainita. Sattuu sitä elämässä erikoisempiakin asioita harva se päivä.

LAHTI 9

Gonzalo Pereira on jatkanut viime kaudella Ykkösliigassa esitellyistä pelillisistä periaatteista. Rakenteeltaan selkeä 4-1-2-3/4-3-3, joka liikkuu kuin rasvattu niin pallollisessa kuin pallottomassa vaiheessa. Sen lisäksi että Lahti pelaa hyvin, sen peli myös näyttää hyvältä. Vaikka esteettisyydellä ei pisteitä kerätä, kertoo se usein toistettavuudesta.

Lahti on toinen sarjan luonnonnurmella kotiottelunsa pelaavista joukkueista. Pelisysteeminsä vuoksi Lahden ei voi sanoa erityisesti siitä hyötyvän, vaikka se onkin suoriutunut kotonaan suhteellisesti vieraspelejä vahvemmin. Suuremman kotiedun vaikutus tuleekin enemmän vierasjoukkueiden kautta. Heille vain kohtuukuntoisella nurmella pelaaminen on lähtökohtaisesti merkittävä haitta.

Olin Lahden suhteen epäileväinen ja varpaillaan ennen kautta, mutta pian kävi selväksi, että tämä joukkue kuuluu muualle kuin putoamistaistoon. Tulijoista erityisesti keskikentän kaksikko Yohan Cassubie ja Erik Andersson ovat olleet mahtavia hankintoja. Heidän ansiostaan Tofol Montiel ja Martim Ferreira, ja viimeisimpänä Amir Belabid, pystyvät keskittymään ylöspäin pelaamiseen, mikä taas on hälventänyt maalintekoon liittyviä epäilyjä. Lahti pelaa itsensä Mestaruussarjaan noin 40 %:n todennäköisyydellä ja Karsintasarjaan päätyessään todennäköisin sijoitus on 7.

GNISTAN 6

Mitä sitä kiertelemään. Gnistanin kausi on ollut pettymys. Tuskin kukaan on sitä mieltä, että käytössä olevilla resursseilla ja pelaajamateriaalilla täytyisi tyytyä Mestaruussarjaan viimeisestä paikasta taistelemiseen. Erityisesti joukkueen hyökkäyspelaaminen on kyykännyt pahasti, mitä on tosin saatu parempaan kuosiin selkeyttämällä hyökkäyspelaaminen Adeleke Akinyemin vahvuuksien ympärille.

Akinyemi on sarjan parhaimpia pelaajia hyökkäämään vastaan. Nigerialainen on pystyvä jässikkä, joka saa itsensä vartijastaan irti pystyen etenemään vahvasti myös pallon kanssa. Pallollista taitoa joukkueessa on riittävästi, jotta Akinyemille saadaan tarjoiltua riittävästi laadukkaita pistoja. Alkukaudesta opittuna prässitasoja on hieman laskettu ja pallollista aloitetta on annettu enemmän vastustajalle, mikä on helpottanut esimerkiksi Roman Eremenkon taakkaa puolustuspelin suhteen.

Juuri tällä hetkellä Gnistanin formi näyttää ylöspäin, mistä voi antaa sulan valmennuksen hattuun. Pelilliset ongelmat huomattiin ajoissa ja niihin kyettiin reagoimaan. Ilman muutoksia olisi täysin mahdollista, että penkin takana seisoisi uutta ammattilaista. Isossa kuvassa Gnistanin pitäisi kyetä nousemaan seuraavalle tasolle. Joukkue jää kaksi kertaa kolmesta Karsintasarjaan, mikä on pettymys. Tällä hetkellä on annettava peräti 6 % myös sille, että joukkue joutuu karsimaan sarjapaikasta kauden päätteeksi.

ILVES 4

Ilveksen kaudesta uhkasi muodostua pannukakku ennen kuin se ehti alkaakaan. Pasi Tuutin oletettavasti pelillisistä erimielisyyksistä johtunut sivuun siirtäminen ei antanut kovinkaan ammattimaista ja suunnitelmallista kuvaa päättävien tahojen liikkeistä. Yhtä kaikki, kautta 2026 lähdettiin rakentamaan Joonas Rantasen luomalle toimivaksi todetulle pohjalle, eikä päävalmentaja Joni Lehtosen mukaan montaa asiaa ollut tarkoitus muuttaa.

Pian kävi selväksi, ettei rakenne ollut valmentajista riippumatonta. Peli näytti sekavalta, mitä seurasi kokeilut ja uusien asioiden implementointi. Kauden kuudenteen sarjaotteluun AC Oulua vastaan tuotiin selvästi aiempaa riskittömämpi pallollinen peli, minkä toivottiin tuovan positiivista muutosta pelaamiseen. Oma pää on tehdyn muutoksen jälkeen pitänyt paremmin, mutta hyökkäyspelin lukemat ovat ottaneet ison kolauksen. Ilveksen pari edellistä kautta ovat enää kaunis muisto.

Joukkuetta ovat rokottaneet useamman avainpelaajan poissaolot, mutta nähdyt tulokset ovat silti ala-arvoisia. Hetken näytti siltä, että kun Joona Veteli saadaan kuntoon, voisi yksin hänen panoksensa nostaa Ilveksen takaisin mitalista taistelevaksi joukkueeksi. Tällä hetkellä näyttää siltä, ettei maajoukkuetauon jälkeen palaileva Veteli riitä nostamaan joukkuetta suosta. Mestaruushaaveet ovat menneet, mitalisaumat vaatisivat pienen ihmeen ja Mestaruussarjaankaan joukkue ei mene kuin 36 %:n todennäköisyydellä. Oppikirjamainen pannukakkukausi.

JARO 7

Ruotsalaiskomennossa kauteen lähteneen futiskaupungin ylpeyden kauden ensimmäinen kolmannes on ollut mukiinmenevä. Peli on ollut odotuksiin nähden uomissaan ja yksittäisiä heilahteluja lukuun ottamatta pelin punainen lanka on ollut nähtävissä. Puolustettaessa pakkaa pyritään nostamaan aktiivisesti pelin niin salliessa, kun taas pallollista vaihetta pelataan suoraviivaisempaa ja kontrolloivampaa vaihetta sekoittaen.

Hankinnoista erityisesti Jesper Skau, Mats Pedersen ja Helman Sjögrell ovat onnistuneet mainiosti. Varsinkin viimeisimmän panos hyökkäyspelissä on ollut merkittävä. Sen sijaan ykkösmaalivahdiksi hankittu Senne Vits on ollut luokattoman huono ja hävinnyt kasan pisteitä järjettömillä sekoiluillaan. Jaron on pakko reagoida tilanteeseen hankkimalla uusi ykkösmaalivahti siirtoikkunan auetessa, koska sarjapaikan säilyttäminen ei ole itsestäänselvyys. Rudi Vikströmin jatkuva penkitys on ollut toinen ihmetyksen aihe Pietarsaaressa. Joukkueen kultakimpaletta luulisi peluutettavan ennemmin enemmän kuin vähemmän vääjäämätöntä siirtoa ajatellen.

Jaro sijoittuu kahden viimeisen joukkoon lähes 60 %:n todennäköisyydellä, eikä Mestaruussarjaan ole mitään asiaa. Sarjapaikasta saa olla sen verran huolissaan, että maalivahtiongelma on ratkaistava mahdollisimman pian.

SJK 6

SJK on ollut selvästi tuloksiaan parempi. Jarkko Wissin kasvoilta on ollut aistittavissa turhautumista jatkuvien pistemenetysten ja tappioiden jälkeen, mutta joukkueen onneksi Wiss on valmentajana kovissa liemissä keitetty ja vastaan tulleet tilanteet on käsitelty ilman turhaa poukkoilua. Tai ainakin peliesitykset viittaavat tähän suuntaan.

Wissin joukkueiden peliä leimaa usein vahvat ottelukohtaiset pelisuunnitelmat, joista on saatu viitteitä tälläkin kaudella useampaan otteeseen. Esimerkiksi HJK- ja KuPS-otteluihin lähdettiin selvästi varovaisemmin, kuin kauden muihin otteluihin. Wiss valmentaa sen suhteen tulos edellä, että pelillisiä hienouksia ollaan valmiita heittämään nopeastikin romukoppaan, jos tuloksen tekeminen sitä vaatii. Tällä kaudella näin tehtiin ensimmäistä kertaa heti vapun jälkeen ennen Ilves-matsia.

SJK:n kohdalla on huomionarvoista, ettei oikeastaan kukaan talven hankinnoista ole lyönyt läpi tai lunastanut odotuksia. Kun samaan aikaan Kasper Paananen on näyttänyt jälleen kuolevaiselta, eikä pelitapa ole samaan tapaan tuottanut hänelle paikkoja vastustajan boksin lähettyville, on selvää, ettei Seinäjoella pelata mitaleista tällä kaudella. Vaatimattoman pistesaaliin myötä kausi jatkuu runkosarjan jälkeen Karsintasarjassa yli 80 %:n todennäköisyydellä. Karsintapeikko kolkuttelee ovella noin 10 %:n todennäköisyydellä.

IFK MARIEHAMN 5

Olin ennen kautta markkinaan verrattuna MIFK-vastainen, mutta saarelaisten vaikeuksien suuruusluokka on kertakaikkisesti yllättänyt. Joukkue lähti kauteen suurin odotuksin. Liigacupin esitykset antoivat varovaista katetta puheille, joissa hahmoteltiin viime kautta korkeammalta puolustavaa ja pallollisesti kuskin paikalla peleissä olevaa maarianhaminalaisjoukkuetta. Gary Williams joutui kuitenkin pian toteamaan Liigacupin esitysten olleen pahasti vinoutuneita vastustajien keskeneräisyydestä johtuen.

MIFK on sukeltanut maalivahtipeliä lukuun ottamatta pelin jokaisella osa-alueella: Siinä missä puolustus on vuotanut, ei keskikenttä ole pystynyt ottamaan sille aseteltua pallollista roolia. Hyökkäyksen tehottomuudesta puhumattakaan. Saarelaisnipun viimeisin 1-0-tappio HJK:n vieraana oli joukkueen kauden ensimmäinen oikeasti hyvä peli.

Gary Williams irtisanoutui Jaro-murskatappion jälkeen. Itse Jimmy Wargh otti vastuun parista maajoukkuetaukoa edeltäneestä ottelusta, kunnes uuden valmentajan rekrytointi saadaan maaliin todennäköisesti lauantaihin 6.6. mennessä. Tuli penkin taakse kuka tahansa, näyttää tilanne tukalalta. Talven hankinnat ovat flopanneet joukkueen mukana, eikä pelaajiston laatu tahdo riittää liigatasolle. MIFK vähintään karsii jopa yli 80 %:n todennäköisyydellä.

Veikkausliiga jatkuu täyden kierroksen voimin lauantaina 13.6.

Aapo Mutanen
Vedonlyöjä