PYÖRÄÄ EI TARVITSE KEKSIÄ, SEN VOI OSTAA

Minä olen Hietalahden Jussi. Ex-Twitterin myyntipuheessa väitän olevani vedonlyöntimies. Sivulauseessa kerron ajaneeni joskus kymmenvaihteisella polkupyörällä. Tein äskettäin ajan kuluksi #jussipoikki-projektin somessa. Se oli hauskaa, mutta tuolla alustalla hieman työlästä. Tämä projekti on sille jatkoa.

Pyysin avuksi paria koodarituttuani, näistä Kairavuon Harrin kanssa on tehty yhteistyötä aiemminkin. Kairavuo on hyvä monessa sellaisessa jutussa missä itse olen surkea. Porukalla hahmoteltiin nopeasti seuraavat tavoitteet:

- Ravipelureille tarvitaan voittavaan vedonlyöntiin vaadittavia työkaluja.
- Alusta, jossa on twitteriä kätevämpää julkaista pelikohteet.
- Telegram-kanavat raveihin ja vedonlyöntiin viime hetken muutoksiin.
- Ohjelmisto livevetoon oli valmiina, siihen joku minua ahkerampi tunnettu betsari avuksi.
- Joku vedonlyöntiin liittyvä nimi.

Näin tehtiin. Ja vähän keksittiin muutakin. Nimeksi projektille valittiin vedonlyöjä.com.

Ei tämä projekti heti valmis ole, mutta näyttää minusta jo ihan lupaavalta. Eikä tyytyväisyyteen tällä alalla olisi varaakaan. Parhaat pokerinpelaajat treenaavat turnausvoiton jälkeenkin samalla innolla kuin ennen isoa voittoa. Koska on pakko, että pysyy ajan hermolla.

Itse olen lyönyt vetoa melkein koko elämäni. Menin joskus 15-vuotiaana Jorma Vuoksenmaalle töihin Hämeenlinnaan. ESBC:n perustamiskokouksessakin olin mukana. Paljon en silloin vielä osannut, mutta olin rajattoman innostunut aiheesta.

Alkuun vedonlyönti tarkoitti minulle lähinnä ravivihjeiden tekemistä. Pitkävetoa ei tunnettu, vakiota ja pajatsoa kaikki siihen aikaan pelasivat. Pelialan työt olivat minulle ravijuttujen ja vihjeiden tekemistä paikallisradiolle, paikallislehtiin, ravilehtiin ja lopulta oman pelisivun tekemistä Ilta-Sanomiin. Sivussa ihan vähän opiskelinkin. Kävin lukion huolella, neljässä vuodessa. Ei kiinnostanut lainkaan. Ylioppilaskuvassa minulla oli pitkä tukka silmillä ja lakki väärinpäin päässä. Kiitostekstinä lehdessä luki "Varmat piti" ja nimi alla. Kirjoitusvirhe siihen tehtiin tarkoituksella. Se oli toimittajaisäni idea.

Ei kiinnostanut armeijakaan. Sieltä rimaa hipoen selvittyäni menin harjoittelemaan legendaariselle SSP:lle jotain mikä kiinnosti. Vedonlyöntifirma Lontoossa oli parikymppiselle sitä jotain mitä sissikomppania, Hoikanportti ja Ylivieskan lukio eivät olleet.

SSP:llä oli useampia fiksuja tyyppejä oppi-isinä. Yksi niistä oli ranskalainen Vianni, joka sai lopulta porttikiellon lähes kaikille Euroopan merkittäville casinoille. Vianni osasi laskea Blacjackissa kortteja ja otti ympärilleen samanhenkisiä innokkaita tyyppejä. Porukka teki hyvät rahat ja siitä taidettiin kirjoittaa jokunen kirjakin. Opettelin itsekin laskemaan kortteja, en luojan kiitos kuitenkaan mennyt tuohon rinkiin mukaan.

Suomeen palattuani opiskelin pari vuotta markkinointia, mutta kiinnostus säilyi yhä vedonlyönnissä. Menin Salmen Pekallekin jossain kohtaa hommiin. Salmen rinki taisi olla kovempi kuin Viannin. Näin vierestä kuinka isot pelit pyörivät, tosin ei se kaikki ihan rahapelilakien mukaan mennyt.

Marko Harjun kirjoittamassa ansiokkaassa Kasinokeisari-kirjassa Salmi kertoi, että vedonlyönnistä ei kannata puhua sellaisten miesten kanssa, joiden ovea poliisi ei ole vähintään kerran rikkonut. Oma ovi on onneksi pysynyt vielä ehjänä. Pesiksen sopupelioikeudenkäynnissä olin mukana, mutta vain asiantuntijan roolissa.

Korttipelit tulivat jossain kohtaa tutuksi myös. Oli oma lehtikin, Poker Magazine, missä toimin päätoimittajana. Silti vedonlyönti on aina ollut se ykköslaji. PM meni lopulta nurin, ja pääsin taas oikeuteen, tosin sielläkään ei minun päätäni vaadittu vadille. Lehti tuomittiin oikeudessa isoihin sakkoihin vedonlyöntimainonnasta, vaikka huonosti valmistautunut syyttäjä teki kaikkensa puhuakseen itseään pussiin.

Vuodet 2002 -2012 olin NordicBetillä töissä. Olin firmassa mukana sen alkumetreiltä lähtien. Hommiini kuului kaikkea markkinoinnista pääkertoimenlaskijan rooliin. Se oli pitkään villiä ja hauskaa. NordicBetin toimisto oli Tallinnassa. Eräänä iltana istuin pääomistaja Jan Svendsenin kanssa Nimeta Barissa katsomassa Valioliigaa. Ottelussa oli meille panosta. Jos Manchester United voittaa, firma on konkurssissa. Ei voittanut. Aamulla keiteltiin konttorilla kahvia krapulaan ja avattiin uusia kohteita. Noista holtittomista päivistä NordicBet on noussut tukevammalle pohjalle.

NordicBetin jälkeen olen ollut sijoittajana mukana monessa pelialan firmassa. Vaikka minulla on useita pelialan sijoituksia salkussa edelleen, ei niiden seuraaminen tunnu samalta kuin vedonlyönnillä voittaminen.

Mennään poikki tai ei, me pelaamme vuodessa jättimäisen määrän kohteita ja vaihtoa. Tavoitteena on hankkia 1-2% tuottoa sijoitetulle pääomalle. Voittorahoilla ostetaan ensi jouluna minulle uusi kymmenvaihteinen polkupyörä. Jos hävitään, lupaan vaihtaa X:n tilini mainospuheet vaatimattomammiksi.

Jussi Hietalahti
Vedonlyöjä