LYÖTKÖ VETOA VAPAASTA TAHDOSTASI?

Aihe on syvä kuin Mariaanien hauta. Ajoittain puuduttavan perustyön ohessa olen todennut kiehtovaksi sukeltaa aiheisiin, jotka stimuloivat ja herättelevät, mutta samalla vähintään etäisesti sivuavat pelaamisen ihmeellistä maailmaa. Vapaa tahto ja determinismi kieputtavat nopeasti solmuun ja yhteyttä parempiin vetoihin saa etsiskellä, mutta kuten yleensä, niin tälläkin kertaa löytyi jotain, mihin tarttua.

Puhuttaessa vapaasta tahdosta puhutaan samalla päätöksenteosta ja prosessista sen takana. Toisin kuin Daniel Kahneman, joka loi teorian kahdesta eri ajattelun tasosta ja esitti sen kansantajuisesti, vapaan tahdon tutkimuksessa hypätään äkkiä neuronitasolle, mikä ei varsinaisesti korosta aiheen mediaseksikkyyttä.

LUOTAANTYÖNTÄVÄ AIHE

En itsekään voi sanoa innostuvani (tai ymmärtäväni), kun teksti käsittelee neuroneja ja kvanttimekaniikkaa, mutta päätöksentekoon liitettynä kokonaisuus muuttuu heti mielenkiintoisemmaksi. Yhdistän päätöksenteon vedonlyönnin kontekstissa vahvasti vedonjättöhetkeen. Pelien seuraaminen, niiden analysointi, riskitasojen määrittäminen sekä kehitystyö vaativat tietenkin myös päätöksiä ja laadukkaita sellaisia, mutta niistä puuttuu kaksi vedonjättöhetkelle ominaista piirrettä: kiire sekä mahdollisen palkinnon konkretisoituminen.

Benjamin Libet osoitti jo vuosikymmeniä sitten testeissään, että kehollisesti päätös syntyy ennen, kuin siitä tullaan tietoiseksi. Aivosähkökäyrän antama signaali ennen tietoisen päätöksen osoittavaa napinpainallusta oli löydöksenä uraauurtava ja on poikinut hurjasti keskustelua, kuinka vahvasti oikeastaan olemmekaan päätöstemme takana.

AUTOPILOTTIKIN VAATII TAUKOJA

Vedonlyöntiin peilattuna tämä ei vielä ole erityisen mielenkiintoista. Kuitenkin, kun samalla on todistettu, kuinka vahvasti olemme geeniemme ja ympäristömme tuotoksia päätöksiämme ja tekojamme myöden, sitä havahtuu tarkkailemaan päätöksiään tarkemmin. Missä kohtaa päätöksentekoprosessia sitten kannattaisi pysähtyä, jotta autopilotti ei hoitaisi ihan koko matkaa?

Etuotsalohkon aivokuori (PFC) säätelee tunteita ja on päätöksenteon kannalta keskeinen tekijä. Kuulostaa olennaiselta palaselta, kun ollaan vedonjättöhetkessä. Ajatukset harhailevat orastavan tappioputken tuomaan stressin ja joukkueen tulevien vaihtojen välissä. Samalla pitäisi kytätä parasta tarjolla olevaa kerrointa ja miettiä, kuinka lähetyksen viive pitäisi ottaa huomioon.

PFC häiriintyy helposti. PFC:n nykyhetken toimintaa haittaa ei vain useiden asioiden samanaikainen tekeminen, vaan myös nykyhetkeä edeltävä tai jälkeinen ponnistelu. Nuoret, joilla PFC on vielä kehitysvaiheessa, ovat aikuisia alttiimpia houkutuksille ja riippuvuuksille. Samoin kuin kokenut vedonlyöjä on alttiimpi jättämään sitä huonomman vedon, mitä rasittuneempi PFC on.

LIVEVETO VAATII ENITEN

Minkä tyyppisessä vedonlyönnissä PFC:n voisi olettaa rasittuvan eniten? Manuaalisessa live-vedonlyönnissä tietenkin. Tämä ei itseisarvoisesti tarkoita, että manuaalinen live-vedonlyönti kannattaisi jättää valikoimasta pois, koska voi hyvin olla, että ilmiö luo itsessään mahdollisuuden voitolliselle pelaamiselle. Kuitenkin ymmärrys siitä, että aivokemialliset prosessit sumentavat ja heikentävät päätöksentekoa erityisesti silloin, kun aikaa on vähän ja tapahtumia paljon, antaa jo itsessään mahdollisuuden tarkastella ja kehittää tapoja.

Jos näiden sepustusten seurauksena muistaa rauhoittaa vedonjättöhetkeä edes hieman aiemmasta, on todennäköisesti taas vähän enemmän voiton puolella.

Aapo Mutanen
Vedonlyöjä