LIIGACUP 2025 ENNAKKO (FC Inter, Gnistan, AC Oulu)

Fc Inter
Espanjalaisaikakauden tullessa päätökseen strategian keskiöön haluttiin nuorten pelaajien kehittäminen. Valmentajaksi projektia vetämään hankittiin Tampereella mainetta asian parissa niittänyt Jarkko Wiss, jonka kausi jäi alle vuoden mittaiseksi, kun kentän ulkopuoliset asiat tuhrivat suunnitelmat.

Inter oli yksi Hongan edustuksen surullisenkuuluisan konkurssin hyötyjistä. Sisään tuotiin roppakaupalla pelaajia, mutta myös päävalmentaja. Vesa Vasaran hankkimalla tietää mitä saa ja Inter otti hänet vastaan avosylin. Vasaran, joka oli jo vuosia sitten jäädä hitaan suunnitelmajalkapallon ja ylivalmentamisen uhriksi, sai uralleen uuden nousun Rui Modeston avulla. Nykyään Udinesessa pelaava laitakiituri oli pelaaja, jonka avulla Honka pystyi rikkomaan ennennäkemättömällä tavalla vastustajan linjaa. Tämä oli palanen, jonka puuttumisella Vasara myös aikoinaan puolustautui, kun häneltä kysyttiin pelin hitaudesta ja ennakoitavuudesta.

Viime kaudella Vasaralla oli jälleen tämä palanen. Tällä kertaa hänen nimensä oli Timo Stavitski. Huomioitavaa oli, että kun myös muut pelaajatyypit tukivat aktiivisempaa ja vertikaalisempaa otetta, ei niiden käyttämistä kaihdettu. Epäilijät oli lyöty.

Valmentajilla on tendenssinsä ja ulkopuolelta seuratessa usein tuntuu, että irti pitäisi pystyä päästämään aiemmin. Kuitenkin, rajalliset resurssit antavat käyttöön rajalliset työkalut, mikä on hyvä muistaa, ennen kuin lähtee lokeroimaan turhan ankarasti.

Tuleva kausi tulee olemaan Interin kohdalla luonnollista jatkumoa menneelle. Jos monilla on paketti vielä levällään, ei turkulaisilla tätä ongelmaa ole. Ei ole mahdoton ajatus, että Interin kauden avaava ykstoistikko löytyisi jo tällä hetkellä mukana olevista pelaajista. Tulijoista mielenkiintoisin lienee toistaiseksi Sami Sipola. SJK Akatemiassa pääasiallisen pelaajakoulutuksensa saanut 23-vuotias pääsee viimein hakemaan läpimurtoa pääsarjaan. Viime kausi oli Jarossa enemmän kuin onnistunut ja laadukkaasti ajatteleva pelaajatyyppi sopii taktisen monipuolisuutensa myötä Varasan ryhmään mainiosti.

Gnistan
Joukkueiden kaudet jakautuvat usein pelillisten muutosten tai pelaajasiirtojen johdosta pariin kolmeen osaan. Harvoin kuitenkaan sen vuoksi, että seuralta palaa koti. Oli Gnistanin onni, että valmentajana sattui olemaan vastoinkäymiset hirveällä energialla vastaan ottava Jussi Leppälahti. Eikä Jukka Raitalan ja muun kokeneemman kaartin läsnäolosta myöskään haittaa ollut. Tekeminen saatiin keskitettyä olennaiseen.

Joukkue eittämättä käsitteli tilanteen kiitettävästi. Tästä osoituksena pelin tason nousujohteisuuden jatkuminen palaneista nappiksista huolimatta. Oulunkyläläisyys säilyi vahvasti mukana Töölössä pelatuista kotipeleistä huolimatta. Ylipäätään Gnistan on onnistunut siinä, missä monet ovat aiemmin Helsingissä epäonnistuneet. Kaupunginosaseuran brändäämisessä.

Leppälahti on entisenä toimittajana taitava sanankäyttäjä ja tarinoiden luoja. Hän asemoi Gnistanin vain ja ainoastaan sarjapaikasta taistelevaksi altavastaajanipuksi vielä siinäkin vaiheessa, kun putoamispeikko oli ollut kanveesissa jo pidemmän aikaa. Valmennuksen luoman kerronnan ja joukkueen pelitavan välillä oli selkeä yhteys, mikä voi olla yllättävänkin tärkeä osatekijä toimivassa kokonaisuudessa.

Jos viime kaudelle kaikki oli uutta ja askelmerkkejä Veikkausliigassa pelaamiselle ja toimimiselle vasta haettiin, niin nyt lähtökohdat ovat helpommat. Nyt tiedetään, mitä sarjassa pelaaminen ja menestyminen vaatii. Samalla viimeisetkin 'divaripelaajat' on nähty liigavauhdissa, joten päätökset tarjottavien sopimusten suhteen ovat viime kevättä helpommat.

Pelaajistoa onkin rukattu oikein urakalla. Pakotettua liikennettä pois päin ei näyttäisi juuri olevan, mikä kertoo Gnistanin vetovoimasta, mutta myös riittävästä maksukyvystä. Laadukkaisiin täsmähankintoihin ja nuoriin suomalaisiin keskittynyt hankintapolitiikka antaa osviittaa, että Gnistan jatkaa pelitavallisesti viime kauden hyväksi todetulla tiellä. Vauhtia ja kamppailupelaamista on luvassa. Murheenkryyniksi ennen Aj Marcuccin tuloa muodostunut maalivahtiosasto meni uusiksi, mutta uusista tulijoista Alex Craninx näyttäisi kelpo osumalta.

Gnistan tulee olemaan inhokkivastustajien joukossa. Ja siitä tittelistä Oulunkylästä ponnistava seura osaa ottaa ilon irti.

AC Oulu
Toisessa todellisuudessa AC Oulu olisi Kärppien tavoin puolen Suomen joukkue, sillä olisi oma stadion ja vakaa vetovoima. Valitettavasti koetussa todellisuudessa ollaan janan toisessa päässä. Ei stadionia, vetovoima on niin ja näin ja viime kaudesta mieleen jäi lähinnä kasa huvittavia tarinoita.

Ojanen, Silvennoinen, Isokangas, Rafinha, Bratsos. Penkin takana vaihtui ukkoa ja roolia kuin jo edesmenneen Maurizio Zamparinin Palermossa aikanaan. Ei sillä, pelaajiston suhteen vedettiin samaa politiikkaa. Oli ykköstoppariksi hankittua Jose Elota ja ronaldomaiseksi tituleerattua Marcos Andreta. Edes laaja ja nimekäs keskikentän keskusta ei tuntunut löytävän stabiiliutta sirkuksen pyöriessä ympärillä.

Oulu sijoittui lopulta yhdeksänneksi joutuen pelaamaan tosissaan putoamista vastaan. Se oli sarjan kuudenneksi suurimmalla pelaajabudjetilla kauteen lähteneeltä oululaisseuralta pettymys jo itsessään, mutta huolestuttavampaa oli kaikki ylimääräinen häslinki. Syntipukin etsiminen ei välttämättä ole viisasta, mutta jos jollain tasolla tehdään jatkuvasti huonoja päätöksiä, on ne pystyttävä tunnistamaan, jotta korjaaminen onnistuu.

Tulevan kauden joukkueen rakentamisen suhteen Oulussa ollaan ajoissa. Ja kyllä, ovet ovat jälleen käyneet. Yli kymmenen matsia avauksessa pelanneista pelaajista yhdeksän vaihtaa maisemaa. Tulopuolen kiinnostavimpiin nimiin kuuluvat pohjoisen omat pojat Otto Kemppainen, Matias Ojala ja Tuomas Kaukua. Vihreän veran saavutusten lisäksi tulijat kohottavat paikallista kiinnostavuutta, mitä avittaisi vielä lisää, jos vaikkapa nuori Eetu Saarela hamuaisi itselleen minuutteja topparin tontilla.

Tuleva kausi menee viime kaudesta toipuessa. Vakaus ja varmuus ilman suurempia tyrskyjä kelpaisi varmasti.

Aapo Mutanen
Vedonlyöjä